Rehellisyys on avain yhteyteen

Pidin viime viikolla naistenpäivänä Tampereella luennon rehellisyydestä Naistenkartano ry:lle. Sen innostamana päätin, että kirjoitan rehellisyydestä sekä itselle että muille. Olen huomannut rehellisyyden aiheena kiinnostavan ja kutsuvan tässä ajassa. Toisaalta se herättää myös vastareaktioita. Ehkä pelkoa, epäuskoa ja ärsyyntymistäkin. Olen opiskellut radikaalin rehellisyyden menetelmää, joka ohjaa erottamaan havainnot ja tulkinnat. Opettelemalla tietoisesti havainnoimaan mitä on ja erottamaan se siitä mitä kuvittelemme olevan, pääsemme kiinni sisäiseen rehellisyyteemme.

Rehellisyys lähtee kehosta

Rehellisyys asuu kehossa mutta yhteiskuntamme ja kasvatuksemme ohjaa meitä vahvasti mieleemme. Mielemme kasvaakin täyteen erilaisia uskomuksia, tarinoita ja tulkintoja maailmastamme sekä sisäisiä sääntöjä, jotka ohjaavat toimintaamme. Ensimmäinen askel on tulla tietoiseksi kehon tuntemuksista ja havaita ympärillä tapahtuvaa arvottamatta sitä. Jos lopetat hetkeksi blogin lukemisen ja vain huomaat, mitä pystyt huomaamaan? Millaisia asioita kehostasi (sydän lyö, kädet ovat kuivat, olkapäissä on pieni jännitys). Entä ympäristöstäsi (valo on päällä, ikkunoista näkyy pihalle jossa kävelee joku, sisällä kuuluu ilmastoinnin humina). Entä kun lähdet tulkitsemaan näitä havaintoja omasta maailmastasi käsin, mitä niille tapahtuu? Ehkä pihalla kävelee joku, josta et pidä ja tunnet kehosi kiristyvän. Tai tuulettimen humina saa sinut levottomaksi ja käyt pistämässä sen pienemmälle. Toimintamme on aina seurausta havainnoista (jotka ovat neutraaleja) ja niille antamistamme tulkinnoista (joita värittää koko historiamme). Vasta kun tulemme tietoiseksi, mikä reaktioissamme on havaintoa ja mikä tulkintaa, voimme alkaa valita reagointitapamme.

Pidättelyn kulttuuri

Miksi kehollisuuden osuus rehellisyyden opettelussa on niin merkittävä? Luennolla puhuin pidättelyn kulttuurista, jossa elämme. Emme ilmaise emmekä toteuta tarpeitamme luonnollisesti. Emme syö kun meidän on nälkä tai syömme vaikkei meillä olisi nälkä. Emme juo janoomme, pidättelemme erilaisia kehoreaktioita. Kehomme tarve levolle tai energisyydelle jää monesti huomiotta emmekä huomaa kasautuvaa stressiä. Pidättelemme myös mielemme reaktioita, itseämme sanomasta, tekemästä, reagoimasta niinkuin luonnollinen impulssi meitä ohjaisi. Ajan myötä kadotamme tunteen siitä, mitä kehomme tai "Minä itse" tässä tilanteessa oikeastaan kaipaa. Emme enää osaa olla autenttisia ja silti meillä on tarve autenttisuuteen ja tulla nähdyiksi sellaisina kuin olemme. Olemme oppineet ulkoaohjautuvuuden mallin. Opettelemalla tulemaan tietoisiksi kehomme impulsseista ja kokeilemalla miten kehomme siihen reagoi, muutamme sisäistä maailmaamme. Muodostamme uusia hermoyhteyksiä ja kehomme alkaa saada ikäänkuin luvan, turvallisen tilan käyttäytyä taas sille luonnollisella tavalla. Tällöin alamme myös oppia, miltä kehossamme kuulostaa KYLLÄ tai EI ja missä rajani kulkevat.

Perustunteemme ovat ystäviämme

Ihmisellä on kuusi perustunnetta: ilo, suru, pelko, viha, hämmennys ja inho. Näistä joku tai jotkut ovat meille yleensä vaikeita ilmaista riippuen kasvatuksestamme ja kokemuksistamme. Moni pelkää esimerkiksi vihan ilmaisua, joku ei osaa surra. Jaottelemme tunteet helposti negatiivisiin ja positiivisiin, tai sallittuihin ja kiellettyihin. Todellisuudessa tunteet ovat olemassa meitä auttaakseen, terve viha suojaa rajojamme ja suru auttaa käsittelemään kehon ja mielen tasolla menetyksiä. Tunteisiin sitoutuu hurjasti voimaa. Vihan ilmaisun jälkeen saatat tuntea olosi todella energiseksi (tai väsyneeksi) ja saatat esimerkiksi olla iloinen ilman syytä. Rehellisyyttä opetellessa opetellaan taas tuntemaan ja ilmaisemaan tunnetta toiselle ihmiselle mieluiten tilanteessa, jossa tunne on noussut. On hyvä muistaa, että vaikka toiset ihmiset triggeröivät meissä muistoja aiemmista kokemuksista, he eivät saa meitä tuntemaan. Me itse valitsemme tuntea tilanteissa tietyllä tavalla ja meillä on valta muuttaa tätä.

Rehellisyys synnyttää yhteyttä ja intiimiyttä

Rehellisyyden harjoitteluun tarvitsemme ihmisen, joka peilaa meille ajatuksiamme ja havaintojamme. Rehellisyyden harjoittelu on alkuun hieman haastavaa, koska mielemme on ohjelmoitunut vahvasti tuttuun ja turvalliseen. Rehellisyys on riskin ottamista. Kaikki eivät välttämättä pidä siitä millaisia olemme kun olemme rehellisiä. Kaikki eivät pidä meistä myöskään nykyisen kaltaisina. Emme koskaan voi miellyttää kaikkia. Meidän ei tarvitse miellyttää kaikkia. Meidän ei tarvitse kantaa vastuuta muiden aikuisten ihmisten tunteista. Kukaan ei mene rikki vaikka osoitamme tunnettamme. Me emme mene rikki vaikka osoitamme tunteitamme. Todellinen, rehellinen vuorovaikutus lisää intiimiyden ja yhteyden tunnetta automaattisesti, koska kumpikin osapuoli uskaltaa asettautua haavoittuvaksi. Tärkeintä on pysyä läsnä ja kokea reaktio loppuun asti yhdessä. Tällöin isotkin reaktiot voivat saada aikaan hyvin kauniin prosessin, joka lähentää suhdetta. Tämä edellyttää, että kumpikin suostuu näyttämään itsensä epätäydellisenä, haavoittuvana ja ristiriitaisena. 

Haluatko opetella rehellisyyttä? Voit kokeilla esim:

  • Kertoa tunteistasi suoraan, myös asioita joita et olisi aiemmin kertonut.

  • Reagoida eri tavalla tilanteissa, joissa aiemmin olisit pysytellyt hiljaa tai vältellyt tunteen ilmaisua.

  • Pyytää mitä haluat toiselta ihmiseltä ja kuulostella miltä tuntuu saada myöntävä tai kieltävä vastaus

  • Mitä et ihmisten haluaisi missään nimessä tietävän sinusta? Kokeile kertoa se jollekulle ja katso mitä tapahtuu

  • Istu vastakkain ystävän tai kumppanisi kanssa. Kuunnelkaa toisianne keskeyttämättä 5 minuuttia kerrallaan.

  • Käytä minä-kieltä, puhu itsestäsi ja tunteistasi. Älä syytä, kysy. Ilmaise vihaasi mutta myös arvostustasi.

  • Kysy itseltäsi mihin tarvitset nykyistä tarinaa itsestäsi? Mikä siinä on tuttua ja turvallista? Mitä olisit ehkä valmis muuttamaan? Entä miten estät itseäsi toimimasta tarinasi avulla?

"Synnymme tänne kokonaisina. Matkalla leikkaamme ja piilotamme itsestämme osia vastauksena todelliseen ja kuviteltuun kipuun, jota koemme. Loppuelämämme vietämme etsimällä osia, joita olemme leikanneet pois itsestämme, haudanneet ja unohtaneet."  (Suomennettu kirjasta: Susan Cambell: Getting real)