Keho mielessä ja mieli kehossa

Olemme kokonaisuus


Tällä kertaa haluan kirjoittaa aiheesta, joka on keskeisiä terapian ja itseymmärryksen työkaluja ja jota olen sivunnut aiemmissakin kirjoituksissa: holistisuudesta, mielikeho-yhteydestä. Siitä miten kaikki meissä, kehomme, ajatuksemme ja tunteemme ovat yhteydessä toisiinsa. Länsimainen ajattelutapa ja tapa hoitaa sairauksia, on erotella ne mieleen ja kehoon. Meillä on jokaiseen kehonosaan erikoistuneita lääkäreitä. Niinpä, kun tulemme terapiaan tai hakeudumme mielenterveyden ammattilaisille, hakeudumme sinne usein puhumaan ja "hoitamaan mieltämme". Todellisuudessa kyse on kokonaisuudesta ja yksilön terveydessä heijastuvat aina kaikki arjen valinnat ja ympäristötekijät. Kehomme ei ole pelkästään ulkoisesti näkyvät lihaksemme, kasvomme tai hiuksemme. Kokonaisuuteen kuuluu myös hermostojärjestelmä, immuunipuolustuksemme sekä hormonitoimintamme, jotka kaikki kolme vaikuttavat suuresti mielemme hyvinvointiin ja toisinpäin. Jos haluamme saavuttaa terveyttä kokonaisvaltaisesti ja oppia voimaan hyvin, meidän on sopeutettava toimintaamme niin, että se vastaa oman kehomme kantokykyä ja rytmiä. Lisäksi meidän on opittava ilmaisemaan tunteitamme ja rajojamme rehellisesti. Mielen parantamiseen ei ole pikareittiä vaan kyseessä on kokonaisvaltaisen itsestä oppimisen prosessi, jossa kompastelemme monia kertoja vanhoihin tapoihin, joilla olemme tehneet vastaan itseämme ja hyvinvointiamme.


Keho puhuu meille monilla tavoilla

Varsinkin länsimaissa olemme oppineet, että keho on vain jotain välttämätöntä jota mieluiten muokataan, kuritetaan tai siedetään. Edelleen on vallalla melko ulkonäkökeskeinen aika, joskin sitä haastaa myös uudenlainen itsensä kuuntelemisen kulttuuri. Meillä saattaa monesti olla hyvin ristiriitainen tunne kehostamme, sillä olemme tottuneet katsomaan sitä hyvin ulkoaohjautuvasti: miltä näytän, minkä muotoinen vartaloni on, mistä en kehoni ulkoisessa muodossa pidä. Kehoja näkyy kaikkialla kuvastoissa ja meillä on vahvoja ideaaleja siitä, miltä "oikean kehon" tulisi näyttää. Kehopositiivisuus-kampanjat ovat hyviä, opettamaan että kaikenlaiset kehot ovat arvokkaita. Vielä arvokkaampaa on kuitenkin ymmärtää, että kehomme kantaa historiaamme ja ilmentää meitä ja sisäistä elämäämme kokoajan jos vain maltamme kuunnella. Monesti meillä saattaa olla heikko sisäinen kehotuntemus, vaikka treenaisimme joka päivä salilla. Emme tunnista tai rekisteröi kehon meille arkipäivässä antamia vinkkejä tai kuuntele niitä. Emme välttämättä huomaa, että kehomme väsyy joka ilta tiettyyn aikaan ja pyytää meitä lopettamaan työt. Kun päätä särkee, saatamme syödä särkylääkkeitä ja jatkaa toimiamme kuten ennenkin. Kun keho ilmoittaa itsestään sairautena, on takana monesti jo pitkä aika jolloin olemme toimineet toisin kuin meille olisi hyväksi.

Monesti oireet, jotka näyttäytyvät mielenterveyden häiriöinä, esim. ahdistus, masennus tai paniikkihäiriöt, ovatkin tarkemmin katsottuna hyvin kehollisia ja hyvinkin normaaleja tapoja kehomielelle viestiä, että jokin on nyt pielessä. Paniikki tuntuu sydämen muljahteluina tai hikoavina käsinä. Ahdistus voi jäädyttää koko kehon. Myös tunteet ovat osa kehoamme. Gabor Mate sanoo kirjassaan "When the body says NO", että tunteet ovat fyysisellä tasolla sähköisiä, kemiallisia ja hormoonaalisia varauksia ja tunteiden ilmaisu siis purkaa  näitä varauksia. Kun olemme sekä kasvatuksen että kulttuurin kautta oppineet pidättelemään tunteitamme, on kehoomme kasautunut "tunnekuonaa", jonka purkaminen terapiassa ja monilla muilla tavoin helpottaa myös oloamme. Jokaisella on varmasti kokemus esimerkiksi itkun jälkeisestä rauhoittumisen tilasta.


Mitä kehoni tarvitsee?

Moni kuvaa tässä ajassa pelkoa pysähtyä. Tiedämme alitajuisesti, että jatkuva, lähes pakonomainen tekeminen pitää vaikeat ajatukset ja tunteet poissa. Monesti pysähtyminen tulee vasta burn outin tai sairauden muodossa, täydellisenä ja pakotettuna. Emme halua kohdata kaikkea mitä meissä tapahtuu, koska tiedämme, että joudumme haastamaan prosessin seurauksena itseämme, uskomuksiamme ja olemassaolomme tapaa. Kuitenkin oman itsensä äärelle pääseminen on jälkikäteen opettavaisimpia ja palkitsevimpia prosesseja, joita olemme elämässämme käyneet läpi.

Kehollinen itsestä oppiminen on pitkä mutta hyvin kiintoisa prosessi, johon on monia tapoja. Voimme lähteä aina liikkeelle siitä missä olemme juuri nyt. Jos omaa itsen hoitoon ja hyvinvointiin on vaikea kiinnittää huomiota, voit lähteä liikkeelle ajatuksesta, miten hoivaisit toista ihmistä: lastasi tai lähimmäistäsi? Millaisia asioita haluaisit hänelle tarjota ja miten haluaisit hänelle puhua? Tai tarkkaile eläimiä: miten ne pitävät huolta itsestään, miten lepäävät. Oman itsen kuuntelussa pohdi, millaisista asioista kehosi pitää tällä hetkellä? Tarvitsetko energianpurkua säännöllisesti, pidätkö vapaasta tanssista vai kaipaatko ehkä hiljentymistä ja "vain istuskelua sohvalla"? Millaista kosketusta kehosi kaipaisi, miten voit itse sitä lempeästi koskettaa? Milloin sinun on paras syödä, jotta jaksat? Kuinka paljon unta tarvitset, jotta tuntisit itsesi virkeäksi. Opettele kehosi hoitamista lisäämällä arkeesi pieniäkin osasia, jotka tukevat hyvää oloa ja joista huomaat saavasi esimerkiksi lisää energiaa tai jotka vapauttavat kehoasi jumeista jollain tapaa. Terapian ohella kokeile erilaisia kehotekniikoita: joogaa tai meditaatiota, mindfulnessia, TRE-tärinää, tanssia tai laulua, juuri sitä mikä sinulle sopii parhaiten. Kukaan muu ei voi tietää sitä. Kehon kanssa on myös sallittua kokeilla ja oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Mitä enemmän aikaa ja huomiota annat itsellesi, sitä enemmän pääset myös kiinni mielentason kiinnikeisiin. Keskeinen kysymys jokaisen meistä kohdalla pitäisi olla: Mitä minä tarvitsen tällä hetkellä voidakseni hyvin?

Katso, huomaa, havainnoi, opi

  • Ala kuulostella kehoasi pienesti arkipäivässä. Pysähdy hetkeksi, sulje silmäsi ja hengittele muutamia kertoja. Tutki missä kehossasi tunnet jännityksiä, mikä kohta tuntuu rennolta. Minkä kohdan aistit selkeästi, mitä osia kehostasi sinun on vaikea paikantaa. Monesti kun pysähdymme, kehomme kertoo meille myös sen hetkisen tunnetilamme: meitä voi alkaa itkettää, tai voimme todella tuntea kiireen tunteen. Anna tunteiden tulla, älä pelästy niitä.

  • Anna kehollesi asioita, joista kehot pitävät: mene ulos metsään, hengittele syvään, liiku lattialla esim. makuuasennossa hitaasti, anna kehon ohjata liikkeitäsi vapaasti. Syö ainakin jotain terveellistä päivittäin. Juo vettä. Lepää päivällä ja varsinkin yöllä.

  • Kirjoita itsellesi ylös, millaisia ajatuksia sinulla on kehostasi. Kirjoita sekä ulkoisesta kehosta, että sisäisestä. Esimerkiksi: minulla on pitkä selkä. Minulla on hoikat sormet. Minä väsyn helposti, jos urheilen liian kovalla sykkeellä. Minulla ei ole aamuisin nälän tunnetta. Tunnen itseni hauraaksi.

  • Pidä kehollista päiväkirjaa. Kirjoita joka ilta vaikkapa muutamalla ranskalaisella viivalla huomioita sen päiväisistä oloistasi ja tuntemuksistasi.

  • Kirjoita positiivisia ajatuksia kehostasi ja kerro niitä itsellesi ääneen peilin edessä.

  • Jos sinulla on taipumus mollata kehoasi, lupaa itsellesi viikko, jolloin puhut itsellesi kehostasi vain positiiviseen sävyyn.